perjantai 1. helmikuuta 2013

this is who i've become

Tyylihistoriapostausta oli pyydelty, ja semmosen sitten yön pimeinä tunteina väkersin ja tajusin siinä samalla ettei mulla ole jostain syystä kuvamateriaalia kuin aikaisintaan vuodelta 2007. Toisaalta ihan hyvä, koska ette te kauheana mitään menettäisikään. Seiskaluokalle asti olin peruskakara, tukalle ei koskaan oltu tehty mitään ja käytin vaatteita jotka varmaan äiti oli valinnut. Yläasteen alussa aloin meikkiä käyttämään ja leikkasin hiuksia lyhyemmiksi ja tämmöistä, mutta ei silloinkaan mistään tyylilyylistä voinut vielä puhua.

Mutta annetaan nyt näiden kuvien puhua puolestaan, joita tietokoneen kätköistä sain esille. Monet kuvat on täällä blogissakin vuosien varrella julkaistu, mutta en usko että kamalan moni on aivan alusta asti tätäkään seurannut. -Ja huomasin muuten kuvia kerätessäni, että tämä postaus on kyllä enemmänkin menneiden hiustyylien muistelua, koska kamalasti mulla ei mitään asupostauksia ja kokovartalokuvia ollut. Sen lisäksi tyyli on pysynyt suht samanlaisena vuosien saatossa, ainakin näinä viime vuosina. Toki olin kovasti ernumpi ja nolompi teiniaikoinani, mutta kuvissa voi huomata sen saman kaavan joka toistuu edelleen vuodesta toiseen; välillä ollaan tyttömäisiä ja välillä poikamaisia.

Hahaha itketää mun kauniille graafisille kuvakollaaseille!


Vuodesta 2007 muistelisin sen verran, että meikäpojalla oli toooodella kaunis hyvin lyhyt otsatukka ja pitkään mustat hiukset, jotka leikkasin jossain vaiheessa aivan lyhyiksi jolloin näytin joltain junapojalta. Pienet ja terävät kulmakarvat oli silloin se juttu ja noihin aikoihin en vielä ollut oikein löytänyt sitä sisäistä prinsessaani. Varastin veljen farkkuja ja käytin mauttomia vaateyhdistelmiä.


2008 aloin ehkä hieman enemmän 'naisellistumaan', ja innostuin mekoista ja hameista. Mauttomat vaateyhdistelmät vainosivat silti pientä muotitiedotonta päätäni. Värjäsin myös tukkani jossain vaiheessa puoliksi punaiseksi, ja sain siitä myöhemmin kunniamaininnan lukion penkkareissa kun vuotta vanhemmat listasivat koulun oppilaiden kuontaloita.


Ahahaha kuvat on väärtepäin mutta menköön. 2009 aloin pikkuhiljaa löytämään sitä omaa tyyliä, vaikka onkin vielä varsin kaukana siitä mitä se nykypäivänä on. Kävin äidin innoittamana hiusmallina hänen ystävänsä kampaamossa ja sain tuollaisen kauniin (oikeanpuolimmainen kuva) trendikkään diskotukan mitä kutsuin pulutukaksi sen värien takia. Myöhemmin kasvatin mallin veks ja innostuin vaaleanpunaisesta tukasta ja tasaotsiksesta.


Tasaotsiksessa viihdyin pitkään. Väri vaihteli blondista vaaleanpunaiseen ja lopulta punaiseen, ja pikkuhiljaa aloin kyllästyä kasvattamiseen ja letti alkoi lyhenemään. Vaatetuksenkin puolelta aloin enemmän ja enemmän löytää sitä omaa tyyliä eikä tuon ajan asukuviakaan tarvitse enää niin paljoa hävetä.


No, tukka lyheni sitten kovaa tahtia ja värjäytyi taas mustaksi. Innostuin enemmän vaan tyttömäisestä tyylistä, mutta poikapuoli piti edelleen kovasti pintansa.


Lopulta poikapuoli otti vähän suuremman otteen ja päätin pistää elämän ranttaliksi ja kävin kampaajalla leikkauttamassa irokeesin. Ja oli muuten yksi elämäni hienoimmista hetkistä se. Loppuvuodesta värjäsin juurikasvun punaiseksi ja se se vasta komia tukka oli!


Irokeesin jälkeen värjäsin tukan takaisin kokonaan mustaksi ja annoin sen vain olla. Poikapuoleni piti valtaa pukeutumiseni suhteen, mutta ajoittain innostuin aina tälläytymään mekkoon ja noihin aikoihin kiinnostuin kovasti gootihtavasta pukeutumistyylistä, mistä nyt en sitten kuitenkaan näköjään tajunnut etsiä kuvaa. Go me.


Pitsi oli jees neitipäivinä ja juuri kun olin saanut hiukset kasvatettua jumalaiseen pituuteen, kyllästyin siihen ja leikkelin otsatukkaa ja pituutta hieman pois. MIKSI VOI MIKSI.


Ja kuten huomata voi, olin nero ja laitoin pari kuvaa kaksi kertaa. Jee. Olen kuitenkin laiska ja en jaksa enää avata photoshoppia ja korjata asiaa. Anyways, sisäinen prinsessani alkoi taas ottaa valtaa ja näihin aikoihin hankin ensimmäisen peruukkini.


Tyttöpäivät jatkuivat ja samalla tasaotsiskin palasi hetkeksi kuvioihin.


....Mutta kohta sitä kyllästyttiin taas, ja leikkasin itselleni sivukaljun ja värjäsin hiukset punaisiksi. Hetken aikaa kesti kasvattaa otsatukka pois, ja sen aikaa näytettiinkin sitten vähän hoopolta sivukaljun kanssa, ja tämä aika oli yksi niistä pahimmista "hiusnolous" hetkistä.



Otsiksen kasvettua ulos tukka alkoikin näyttää taas varsin hyvältä, ja eipä aikaakaan kun kyllästyin taas punaiseen ja palasin takaisin tuttuun turvalliseen mustaan. Näin jälkeenpäin on hyvä päivitellä miten paljon sitä onkaan hinattu ees ja taas tuon mustan hiusvärin kanssa, ja ihmettelen että meikäläisellä oikeasti edes on enää yhtään karvaa päässä.


Mustakaan ei toki kauaa päässä pysynyt, vaan varsin nopeaan iskin värinpoistoa päähän ja vaihteeksi turkoosia kehiin. Värin haalistuttua vihreäksi epämääräisyydeksi oli taas pitkästä aikaa blondin vuoro. Tyylini pukeutumisessa näihin aikoihin ei enää tainnut niin kovin hyppiä tyttömäisen ja poikamaisen välillä, vaan oli enemmänkin miksaus niitä molempia.


2012 iski prinsessan paluu. Yritin kuumeisesti saada platinablondia, mutta epäonnistuessani yrityksessä iskin päähän violetin värin ja hankin toisen peruukkini.


Violetin kuluttua olemattomiin oli taas kerran punaisen vuoro, vaikkakin tällä kertaa sävy oli hieman pinkihtävä. Ostin myös ensimmäiset lisäkkeeni ja aloin kasvattamaan sivusiiliä pois. -Ja taas vaihteeksi värjäsin kohta koko pään mustaksi.

 

Sivusiilin uloskasvattaminen jatkui. Aloin kyllästyä hiustyyliini ja haikailin tasaotsiksen perään. Mekot alkoivat taas olla in, samoin kunnon söpöily mihin en kuitenkaan oikein pystynyt kuontaloni takia.



Katsoin viimein sivusiilin kasvaneen sen verran että uskalin taas leikata otsatukan. Ostin myös lisää pidennyksiä ja aloitin kunnolla neiteilyn.


 Jaaa kuten arvata saattaa, alkoi tukka pian tuntumaan liian tylsältä ja leikkasin irokeesin takaisin, ja värjäsin hiukset muutaman epäonnistuneen värjäysyrityksen jälkeen ruskeaksi. Hiusten pituus alkoi myös pitkästä aikaa lyhenemään huonokuntoisuuden takia, ja poikapuolikin pääsi taas vaihteeksi paremmin esille.


 Ja näin pääsemmekin tähän vuoteen, jolloin tukka on taas kynitty kuin kanan perse. Harmaaksi sitä kovin yritin tässä saada, mutta kyllästyin touhuun ja laitoin koko paskan siniseksi. -Seuraavaksi olisikin sitten taas vaaleanpunaisen vuoro! Ja mitä tyyliini tällä hetkellä tulee, varsin prinsessamaisissa tunnelmissa ollaan menty suurimmaksi osaksi, vaikka ei se äijäpuoli sieltä mihinkään ole kadonnut.

Mutta ei muuta kuin kohti uusia epäonnistumisia!


10 kommenttia:

  1. the story of my (hair)life :-------D täältä ilmoittautuu kohtalontoveri, joka sahaa jatkuvasti mustan ja puhkivaalennettujen shokkivärien, lyhyen keesin ja pitkän heviletin väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noni! :''D Voi meitä, hiuksemme varmaan vihaavat meitä XD

      Poista
  2. Nams naams noi punaset hiukset ja sivukalju.nams

    VastaaPoista
  3. kun katon miten monta erilaista hiustyyliä on ollu tuntuu sopivalta mennä nurkkaan itkemään omaa tylsää kuontaloa :__D

    muuten leikkelisin näitä varmaan itsekin mutta on tämä iän ikuinen kasvatus menossa. kattoo nyt kui kauan tätä jaksaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mutta mulla onkin kauhea tapa siinä että kyllästyn niin helposti, ja sen seurauksena hiukset aina kuolee kun kidutan niitä niin kovasti :'''D

      Poista
  4. Toi siu keesi näytti tosi kivalta, itekki jostai sen suuntasesta at the moment haaveilen... :D Sellane pitkä keesi ois kiva ni sais ponnarille!
    Ihania hiuksia siulla on aikojen kuluessa ollu! Nättinä oot kaikissa kuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww kiitti! ♥ Joo pitkä keesi on kiva siitä että sen saa ponnarille *w*

      Poista