maanantai 20. toukokuuta 2013

we're all flawed within

Viikko yksin. Vaimo ja kämppis porukoillaan, ja niin huomaan kuinka oikeastaan tarvitsenkaan sitä, että on joku jonka kanssa olla. Olla vain samassa asunnossa, vaikkakin vain huomioimatta toisiaan, omissa askareissaan puuhaillen. Tietäen että ei ole yksin.

Vaikka toisaalta yksinolo on välillä ihan jees. Voin kulkea alasti pitkin asuntoa, kuunnella toistolla huonoja biisejä ja laulaa sydämeni kyllyydestä kamalalla äänellä. Toki yksinolo herättää paljon synkkiä ajatuksia joita ei tule muiden seurassa ajateltua, mutta joskushan nekin on käytävä läpi. Päivät ainoastaan omassa seurassani ovat niitä pieniä murtumiseni hetkiä jolloin annan itselleni luvan olla surullinen ja heikko, ihan mistä asiasta tahansa. Sitten sitä taas jaksaa. Seuraavaan kertaan.






Hei vaatteet hävisi mystisesti. Kummaa tämä elämä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

supreme being

Aaaaah kesä ja kevät ♥ Pienoisen eron huomaa meikäläisessä kun vertaa talviolosuhteisiin, nimittäin kokoajan on tosi jees olo ja on pirteempi ja jaksaa enemmän, ja yleisestikin ottaen kaikki on vaan paremmin. En todellakaan oo mikään talvi-ihminen, ja sen huomaa taas kun jotenkin vaan herää eloon pitkän kylmyyden jälkeen. Nyt kun on töidenkin makuun alkanut päästä, niin rahaakin on vähän enemmän ja sen johdosta tuli tehtyä muutamia tilauksia niin ebayihin kuin crazyfactoryllekin. Niistä sitten enemmän kunhan kaikki vaan alkaa kotiutua.




Olin tossa pari viikkoa sitten töissä muutaman viikon Kansallismuseolla, ja siellä oli pukkarissa kunnon kokovartalopeili ja suht jees valaistus, niin pitäishän se arvata mitä kuvia siellä sitten tuli otettua :---D Kun olis vaan aamuisin jaksanu panostaakin vaatteisiin vaan...



Ainiin joo, ja heti ekasta palkasta melkein lähti tilaus Amazoniin, että pääsi Iia nörtteilemään oikein kunnolla :---D Nää pääsee lähempään tarkasteluun heti kun saan luettua taas kerran Sormusten Herran, jossa olen onneksi jo puolessa välissä.


Ja ilonaiheet jatkuvat! Letti alkaa olla sen verran pitkä että sain laitettua pidennykset päähän ilman että näytti täysin juntilta. Oman karvan värikin on vaihtunut muutamaan otteeseen tässä, vaikka varsin tutuissa sävyissä ollaan pitäydytty.



Ja pitkästä aikaa Nooran kanssa lähettiin reisibailaamaan, ja ilmeet on kanssa sen mukaiset.


Ja jos vastapainoksi laitetaan jotain vähemmän järkyttävää. 

Nyt tekee mieli tunkea pidennykset kokoajan päähän, mutta ei viitsimys oikein riitä, ja lisäksi siinä on vielä vähän liian iso homma, koska hiukset on kuitenki sen verran lyhyet että saa kamalat sessiot vetää ennen kuin pää näyttää suht luonnolliselta eikä klipsit vilku joka raosta.





Mietteliäs Keijokin on päässyt kuviin mukaan ♥ Rakki alkaa olla jo ihan iso poika, ja just siinä hökly-iässä kun kaikki on vielä niin jännää. 


:(