Yleisön pyynnöstä, tänään on luvassa spesiaalipostaus vaimokkeestani!
Rikuko, Riku, Ricardo, Richard, Rippe jne.
Niin. Elämäni nainen siis. -Tai mies. Miesnainen. Otus. Itse hän ei koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen, enkä siis oikein osaa kuvitellakaan häntä täysin naispuoliseksi, mikä välillä aiheuttaa tietynlaista harmistuneisuutta. Itse kun olen usein kovin tyttömäinen ja hän taas ei, niin olemme toki saaneet kuulla oman osamme tästä butch/femme-asetelmasta, eikä aina ihan positiivisessa mielessä. Itsehän tykkään että kumppanini on ns. "maskuliinisempi" kuin mitä itse olen, sillä olen luonnoltani alistuvampi persoona ja jollakin tapaa konservatiivisempi, joka taas tulee esiin mm. siinä että olemme sopineet, että jos joskus perustamme perheen niin minä olen se, joka jää kotiin hoitamaan sitä kersaa ja hoitamaan taloa sillä välin kun Riku tuo leivän pöytään.
Mutta tähän väliin pitää sanoa että tämä ei tietenkään tarkoita että olisin mitenkään vastaan näitä "tasa-arvoisempia" lesbosuhteita kuten vaikkapa femme/femme-pareja. Jokaisella on oma makunsa ja omat parisuhteensa, tämä on vain se meidän tyylimme.
Mutta jos palaamme aivan alkuun, vuoden 2010 kesään, jolloin tapasimme ensi kerran. Oltiin jo jonkin aikaa tunnettu netin kautta, juteltu vähän niitä näitä ja pientä kiinnostusta oli ilmassa. Itsehän jo tiesin Rikun entuudestaan, sillä hän oli ensimmäisen tyttöystäväni exä, ja myöhemmin selvisi vielä, että hänellä oli ollut pientä teerenpeliä toisenkin exäni kanssa. Talk about small world.
Anygays, olin kesällä menossa pienellä porukalla Kajaaniin, jossapäin hän itsekin oli kesää viettämässä, ja hää ehdotti tapaamista. Ujona piimänä olin ensin vähän vastahakoinen, mutta suostuin kuitenkin. Tavattiin, ihastuttiin, ja jatkettiin yhteydenpitoa netin välityksellä koska asuttiin molemmat eri paikkakunnilla. Syksyllä lähdin Vantaalle Rikun luo about viikoksi, jolloin alettiin seurustelemaan. Tämän jälkeen pääsin Lahteen kouluun, mutta asuntosotkujen takia Riku ehdotti että muuttaisin hänen luokseen ainakin toistaiseksi kunnes saisin oman asunnon. Tämä siis tapahtui kolmannella kerralla kun tapasimme, vaikka oltiinkin jo jonkin verran tunnettu. Jep, tiedän, aika riskaabeli siirto, mutta se kannatti. Vuoden ajan kävin koulua Lahdessa Vantaalta käsin, koska meillä meni vain niin hyvin yhteen Rikun kanssa, ja saman katon alla eletään edelleenkin, ja näillä näkymin vielä hyvin pitkään.
Ensimmäisen yhteisen lemmikkimme Igorin hankimme noin puoli vuotta seurusteltuamme. Silloin se tuntui ihan luonnolliselta, mutta nyt kun itse miettii jälkeenpäin niin olemme kyllä edenneet todella nopeasti. Eipä sillä että kaduttaisi, kunhan tulee vain ihmeteltyä. Igorin jälkeen noita elukoita sitten alkoikin ihan siunaantua. Ensimmäiseen yhteiseen kämppään muutettiin 2011 syksyllä, ja tässä asutaan edelleen. Kihloista ja yhteisestä tulevaisuudesta ollaan puhuttu, mutta turha sitä on vielä mennä mitään lupailemaan ; D.
Ihmisenä Riku on aika... mielenkiintoinen. Se esittää aina kovista ja coolia, mutta on oikeesti aika lössykkä ja jää helposti tossun alle. Se tykkää tieteestä ja evoluutiosta ja kaikesta tämmösesti jännästä mikä ei aina kiinnosta muita, mutta sillä on paljon hyviä ideoita ja sen kanssa voi jutella tosi syvällisiä ja pohtia maailman mysteereitä ja faktoja. -Eli se ei todellakaan ole mikään tyhjäpää. Hää on kotoisin Hyrynsalmelta Kainuusta ja on siis perimältään ehta paljasjalkainen landelainen jolle on luonto lähellä sydäntä. Itsekin olen Kainuusta kotoisin ja elänyt koko elämäni "maalla", eli tullaan hyvin juttuun jo senkin takia että molemmilla on hyvin samanlaiset taustat ja kummallekaan ei ole itkun ja kauhun paikka jos lähdetään kesällä mökille jossa ei ole sähköjä ja vessana toimii haiseva ulkohuussi. Ei, me molemmat nautitaan semmoisesta.
Kumppanina Riku on mitä täydellisin, ainakin meikäpojalle. Hää osaa antaa mulle prinsessakohtelua ja huomiota ja jotenkin meidän yhteiselo on vaan niin saumatonta. Me voidaan olla toistemme kanssa täysin luonnollisia, eikä tarvii teeskennellä tai peitellä mitään. Ei haittaa jos sheivaamattomat sääret hankaa sängyssä peiton alla, tai jos nipistelee perseestä finniä peilin edessä. Me piereskellään kilpaa sohvalla ja ollaan muutenkin ällöjä.
Onhan meillä toki niitä huonojakin päiviä, mutta onneksi niitä on harvemmin. Meillä meni pitkään ennen ensimmäistä riitaa, eikä me olla oikeestaan vieläkään kunnolla riidelty. Erimielisyyksiä on ollu ja paljon, mutta meistä ei kumpikaan tykkää oikeasti tapella. Vuosi sitten meillä oli jopa parisuhdekriisikin, ja lähellä kävi ettei ero tullut. Meikäläiselle tuli pieni sitoutumiskammokohtaus ja silloin tuntui että se yhdessäolon kipinä oli jotenkin hävinnyt. Mutta asiat selvitettiin ja sen jälkeen löytyi se kipinäkin uudestaan.
Mutta on Rikussa tietty niitä huonojakin puolia, kuten se, ettei se ikinä opi panemaan tavaroitaan samaan paikkaan ja sen takia myöhästytään aina bussista koska on a) avaimet b) puhelin tai c) silmälasit hukassa. Ja usein se jättää roskat pöydälle tai kaapinovet auki ja muuta tämmöstä pikkuvikaa mistä mulla on vähän paha tapa sitten nalkuttaa. Mutta hyvin me ollaan silti sovussa eletty. Harvoin kohtaa kumppania joka oikeasti vastaa lähes kaikkia sun tarpeita, mutta mulla on tosiaan käynyt tuuri. Meillä on mukavasti läheisyyttä ja tarpeeksi omaakin vapautta, koska itse henkilökohtaisesti tarvitsen joskus pientä ilmarakoa seurusteluun. Me ei turhan tiukkapipoisia tai mustasukkaisia olla, ja monesti baarissakin melkein kisaillaan keskenämme siitä kuinka monen tytön kanssa pääsee suuteloimaan. -Vaikkakin meno pysyy yleensä vain kaveripiirissä.
Mutta joo. Tässä alkaakin olla jo pieni oppimäärä Rikusta, ja siitä millainen mölliäinen hän on. Jos kysyttävää jäi, minä tai Riku olemme kumpikin valmiina niihin vastaamaan!
.jpg)
