we're all flawed within

Viikko yksin. Vaimo ja kämppis porukoillaan, ja niin huomaan kuinka oikeastaan tarvitsenkaan sitä, että on joku jonka kanssa olla. Olla vain samassa asunnossa, vaikkakin vain huomioimatta toisiaan, omissa askareissaan puuhaillen. Tietäen että ei ole yksin.

Vaikka toisaalta yksinolo on välillä ihan jees. Voin kulkea alasti pitkin asuntoa, kuunnella toistolla huonoja biisejä ja laulaa sydämeni kyllyydestä kamalalla äänellä. Toki yksinolo herättää paljon synkkiä ajatuksia joita ei tule muiden seurassa ajateltua, mutta joskushan nekin on käytävä läpi. Päivät ainoastaan omassa seurassani ovat niitä pieniä murtumiseni hetkiä jolloin annan itselleni luvan olla surullinen ja heikko, ihan mistä asiasta tahansa. Sitten sitä taas jaksaa. Seuraavaan kertaan.

 

Hei vaatteet hävisi mystisesti. Kummaa tämä elämä.

would it matter

Hola. Nyt kun on joulut ja uudet vuodet juhlittu niin voitaisiin vaikka palata viimein astialle. Eli joulu meni mukavasti Hyrynsalmella anoppilassa, ja uudeksi vuodeksi tultiin takaisin Kouvolaan. Jokunen päivä sitten tultiin takaisin Vantaalle ja kovasti yritetään päästä takaisin arkeen kiinni. Lakkautin mun Kelan tuet ja jäin poissaolevaksi nyt kevätlukukaudelle, ja kovasti yritän etsiä jostain työpaikkaa että pysyis ees jotenkin leivänsyrjässä kiinni. Katsotaan kui käy.

Ja semmonenkin surullinen tapahtuma mahtui vielä tähän arkeenpaluuseen, että toissapäivänä rakas Eetu-kanini siirtyi tästä elämästä pilvenreunalle harppua soittelemaan. Keijo oli vahingossa päässyt makuuhuoneeseen poissaollessamme, ja tietenkin tuommonen leikkisä pentu vaan innostuu uudesta leikkikaverista joka kovasti juoksee pakoon. No, vahinkohan siinä kävi, ja tällä kertaa vähän kohtalokkaampi. Nyt on sitten kovasti itketty ja yritetty päästä yli tästä menetyksestä. Eetu kuitenkin olisi täyttänyt parin kuukauden päästä kymmenen vuotta, eli ihan mukavan pitkän ajan oli sekin karvaturri ollut mun elämässäni.

Mutta jottei ihan märehtimiseksi koko juttu mene, niin tungen nyt tähän väliin kuvia viime ajoilta.

Kovasti menee rahaa keltaisuuden poistamiseen, se kun ei meinaa mun reuhkasta lähteä sitten millään :C

Ihana joululahja Irukalta ♥ Kiitos muru!

 Pahoittelen että kuvat on ihan sekalaisessa järjestyksessä, mutta Eetun takia olo on vähän voimaton ja surkea, joten en jaksa edes välittää nyt moisista. Yritän saada itteni kuitenkin kokoon, ja teen sen kysymyspostauksen tässä joku päivä, mutta että siihen asti nyt voi vielä äkkiä heittää kysymyksiä jos jollakulla vielä on.

something to be

Jaksoin viimein päivittää. On ollu tässä vähän kaikennäköistä, ja ei oo jaksamusta ollu oikeen mihinkään. Oon taas vaihteeks kussu asiani oikein kuninkaallisesti, en oo käyny pariin viikkoon koulussa koska oon vaan ollu nii ahdistunu, ja viimisen viikon oon vaan viimein yrittäny saada asioitani kuntoon. Eli on kriisipäivystyksessä juostu pariin otteeseen ja just sain ajan kouluterveydenhoitajalle ja katotaa miten asiat tästä kehkeytyy.

Mutta tän henkisen perseilyn lisäks ei mulla kauheena uutisia ole :'D Päivät kuluu sillä että istua nökötän kotona enkä saa mitään aikaseksi. Tiskit kasaantuu ja roskat tursuilee ulos roskiksesta. Eikä tuo avokki kauheana auta asiaa, kun se vaan kouluhommia yrittää väsätä koska Kela oli taas kiva ja muisti sitä ihanalla kirjeellä jossa uhattiin lakkauttaa tuet. Olen hyvin ihmeissäni etten ite saanu samanlaista rakkauskirjettä :o

Sen verran on elämää täällä tietty ollu, että värjäsin hiukset. Halusin pitkästä aikaa blondata, koska teki mieli jotain uutta hiusväriä, ja kävin sitte ostaa paria eri värinpoistoa, joista toinen ei toiminu ollenkaa ja toinen poisti kyllä väriä (mutta jätti silti oranssiksi), mutta tappoi samalla hiukset. Jeejee. Yritin sitte laittaa kaapista löytyneet violetinrippeet tukkaan jos vaikka tulis ees siedettävän näköinen lopputulos, mutta paskat :-D. Siitähän tuli sitte semmonen väriyhdistelmä, että juuret oli violetit ja muu tukka oranssi. Wohoo! Siinä vaiheessa väännettiin jo itkua ja laitoin päähän jonku toisen kaapissa lojuneen mahonginväriset hiusvärin että ois ees suht punaiset hiukset joiden kanssa voisin elää siihen asti että saan lisää rahaa ja kerkeis hiukset vähä levätä. Ei tääkää missio ihan suunnitelmien mukaan menny, koska latvoista tuli oudon ruskeat/oranssit, ja vaan juurissa on hiven sitä mahonkia mitä hain. Wtf oikeesti. Nyt sitte kärsitää oranssin ruskeilla hiuksilla siihen asti että saan rahaa tehdä näille jotain muuta.

Ja hei näin muute viime yönä unta et mulla oli kaikkia hienoja tatuointeja, ja herätessä olin edellee ihan siinä uskossa että mulla on ne ja sit petyin ku ei ollukkaa :C

 Pidettiin meikkausilta. Riku meikkas mut ja mie sen. Rikun naamavärkistä löytyy alempaa myös vähän laadukkaampaa kuvamateriaalia. : D

Ja oon edellee kipeenä, eli teetä on tullu juotua. Tosin nyt alkaa tuntua että alkaa flunssa viimein hellittää, mutta toisaalta tän syksyn aikana on aikasemminki käyny niin että luulen tervehtyväni ja sitte se flunssa vaan alkaa uudestaan heti ku silmä välttää :C

Hohoho tein siitä tytön. Riku oli ihan järkyttyny : D

Ja laitetaan loppuun kuvamateriaalia mun epic fail-hiuksista. Tästä nykyisestä tukasta ei taida olla mitään kunnollista kuvaa, mutta eiköhän sitäkin pian saada.

it's called art, look it up

Helöy.
Syysväsymys/masennus vähän vaivaa, ei jaksa vaan mitään. Koulukin ottanut vähän damagea tämän takia. Ehkä tää tästä.
Ollaa kuitekin saatu jopa jotain aikaseks Rikun kaa! Maalattiin olkkariin taulu, jota ollaan suunniteltu jo varmaan päälle vuosi. Paaartii.

Oho väärässä järjestyksessä kuvat. My bad!

Pahoitteluni paskalaatuisista kuvista :C

Maalaamisen lisäksi olen lähinnä keskittynyt näyttämään edelleen syöpäiseltä ja kuvaamaan katutekotaidetta tosi hipsteristi puhelimella. 

Beibe osti mulle tuon hienon rievun, koska sattuipa semmonen kiva tapaus tässä jokunen aika sitten että oli kerranki Ricardon vuoro tiskata (yleensä se on mun kontollani) ja eipä se sitte jaksanu ja lahjo mut tekee sen sillä ehdolla että se ostaa mulle jonku kivan paidan ÒwÓ

Heihei palaan väsymykseni piiriin ja yritän selvitä huomiseen~ -u-

last of summer

En vieläkään suostu uskomaan sitä tosiseikkaa, että kesä on taas ohi :C
Onhan se toisaalta ihan kiva että syksy tulee, mutta peekele ku pimeys saa mut lähes poikkeuksetta masentumaan ja sit oon semmonen valittava ihmiskasa koko talven.

Mutta tyhjensin taas pitkästä aikaa puhelinta tietokoneella ja voisin tupata teidän silmille sitten viimeiset kuvat Kouvolasta, ja kesältä ylipäätänsä.