joulu tulee taas

Unz unz unz arvatkaas mitä löysin. Joulukuvia! Jee. Eikä kuin pari kuukautta myöhässä...

Ekat kuvat on otettu täällä Vantaalla kun vietettiin pikkujouluja ja saatoimme ehkä käydä kuusivarkaissa humalapäissämme. Tai siis emme käyneet. Hyshys. Loppu kuvamateriaali onkin sitten lähinnä Hyrynsalmelta missä käytiin sukuloimassa juuri ennen jouluaattoa.

Check out the size of that christmas tree.

Such alcohol. Very drunk. Wow.

Sain viimein kaipaamani porokuvan. Mutta ah ja voih se ei ole itse ottamani. Riku näppäsi kuvan auton takapenkiltä kun rauhassa ajelimme tämän ylvään luontokappaleen ohitse. Seuraavalla kerralla pääsen ehkä itsekin kameran taakse.

believe me i'm trying

Päätin olla ahkera ja kaivella instagrammia ja puhelimen kätköjä teillekin tänne kauhisteltaviksi, koska koitan nyt petrata vähän taas bloggaamisen saralla, ihan vaan siltä varalta mikäli jotakuta kiinnostaisi :--D

Koko talven on ollu vähä inspaamaton olo valokuvailemiseen ja bloggailemiseen yleensäkin, niin kaikki materiaali mitä on tullut ikuistettua viime aikoina onkin sitten sitä taattua puhelin- ja webcamlaatua. Mutta ei se väärin oo.
Mitä nyt kuulumisia voisin tähän kertoa, niin edelleen työttömänä hilluskelen. Koulutuspaikka ois ens syksylle tarkoituksena hankkia, katsotaan vaan miten sekin hanke päättyy... Muuten meikäpojan elämään ei kamalasti ole yllätyksiä kuulunut. -Ainakaan mitään semmoista mitä haluaisin tuntemattomille ruveta avautumaan : D Kouvolassa on tullut hilppastua ja Desuconkin piti käydä tsekkaamassa, mutta suurimmaksi osaksi olen istunut kotona perseelläni ja tuijottanut Netflixiä. Ah tätä elämää.

Ja pahoittelen taas että kuvat on melkoisessa epäjärjestyksessä. Blogger päätti että näillä mennään, ja minä olen aivan liian laiska korjaamaan otoksia enempi kronologiseen muodostelmaan.

Olin tuossa jokunen aika pari viikkoa Kouvolassa, ja tehtiin kerran Nean kanssa sushia. Kovasti toinen yrittää porkkanoita pinota siihen ;;w;; <3 br="">

Jaaaa Desuconista irtosi mukaan muutama söpö kaveri, sekä gengar joka itseasiassa löytyy jo omasta huushollista mutta oli pakko sekin tunkea kuvaan koska on meikäläisen suosikki pokemon. Yksi niistä.

-Ja loput Rikun pohjoisesta raahaamansa pokemonlelut löysivät tiensä meidän autonraadon etupenkille tuijottelemaan kyytiläisiä. Gengar täälläkin.

Oli pakko muuten screenshotata tuo mainio ilmoitus facebookissa, koska tuota katsoessa ei voi olla muuta mieltä kuin että vuoteni 2013 on selvästi ollut vähintäänkin majesteettinen.

Miten niin sama ilme kaikissa kuvissa?

Yhteiskuvaa Vodkan kanssa.

Voi että jos saisin tuon bloggerin mobiiliversion toimimaan niin voisi ehkä useamminkin postauksia päivitellä, mutta viime kerralla kun kokeilin niin samperi kun oli jotain ongelmia tilien kanssa. No, ehkä joskus.

comics and tea

Tää syksy on kovasti ollut sarjakuvien aikaa itselleni. Oon työstäny ahkerasti materiaalia, lähinnä liittyen omaan jo nuoruudessani aloittamaani sarjakuvaan PTO:hon, josta on tullu vähä oma maailmansa jo mulle. Mutta eipä siitä sen enempää, ellei jotakuta nyt niin kamalasti alkanut asia kiinnostamaan.

Ylemmästä kuvasta voin kuitenkin sen verran vielä kertoa, että pidettiin kaveriporukalla tuossa muutama viikonloppu takaperin ennakkoon oma 24h sarjakuvaa-iltama, ja tämä on sitten oma osuuteni sen rupeaman hedelmistä. Tietämättömille tiedoksi, että 24h sarjakuvaa on siis päivä (en muista tarkkaa päivämäärää), jolloin on tarkoituksena saada 24 tunnin sisällä piirrettyä 24-sivuinen sarjakuva. Unta ei siis kamalasti saatu tuona aikana, kun puoli kahdeksalta lauantai-iltana aloitimme urakkamme, ja koko homman ajan istuttiin siskon ja Yupän kanssa meidän keittiönpöydän ääressä ja piirrettiin. Riku oli osan ajasta mukana hommassa, kunnes luovutti joskus kuudelta aamulla ja alkoi nukkumaan. Iruka oli myös messissä oman aikansa, mutta joutui lähtemään ennen loppua kotiin, koska neidin piti lähtä seuraavana päivänä takaisin Joutsenoon kouluun.

Me kolme sitten urheana hoidettiin homma loppuun, ja joskus kuudelta seuraavana iltana oli kaikilla valmis sarjis käsissään, ja ylpeinä voitiin sitten viimein mennä nukkumaan. Viime vuonna osallistuttiin siskon kanssa myös tähän tapahtumaan, kun sisko kävi vielä sarjakuvalinjaa Lahden Kansanopistossa ja siellä pidettiin sitten ihan virallinen versio tapahtumasta. Tänä vuonna kuitenkaan ei oltu missään piireissä joissa oltaisiin voitu osallistua itse real thingiin, joten päätettiin sitten pitää se ihan kaveriporukalla. Eikä edes oikeana päivänä.

 Ja hei koska aiheesta kukkaruukkuun, ette varmaan oo nähny mua taas vähään aikaan ryyppäämässä? Nauttikaa siis tästä supisuomalaisesta kuvasta, jossa Ville on taas saanut mut napattua ulos, grillin ääreen kalja kourassa.

Kauna judges my kalja.

Lisäksi kerrottakoon, että tukkani on taas saanut muutosta osakseen. Aloitin lyhyemmän sivun blondauksen, ja tällä hetkellä haituvia koristaa varsin sininen sävy, mutta siitä tietenkään ei meikäläisellä ole yhtään kuvaa at the moment. Nauttikaa siis sillä välin tästä komeasta keltaisesta väliaikakuvasta!

Käytiin muuten ensimmäistä kertaa Suvin kanssa Manga Cafessa. Oon aina vähän kierrelly tuota kuppilaa kiinnostuneena, mutta koskaan ei ole tullut käytyä sisällä asti. Nyt sitten rohkaistiin mielemme ja asteltiin putiikkiin rohkeina. Rahavajauksesta kärsivänä en oikein voinu tilata kuin teetä, mutta matcha genmaicha oli kyllä oikein mukava kokemus. Haisi ojavedelle jota oli lilluteltu kumisaappaassa, mutta maku oli onneksi paljon parempi. -Edelleen kyllä maistui ojavedelle, mutta kumma kyllä, pidän siitä.

Suvin opetusten ansiosta olen oppinut juomaan teetä oikeaoppisessa lämpötilassa ja ilman sokeria, vaikka voin kyllä veikata että mustaan teehen kaadan edelleen sen kymmenen lusikallista sokeria, koska se nyt vain maistuu paremmalta makeana :--D

new babies

Enpä oo pitkään aikaan infonnu täällä mitään meidän pikkueläinten elämästä, joten pieni kertaus voisi olla paikallaan. Sain siis joskus alkuvuodesta Rikulta synttärilahjaksi kaksi kääpiöhamsteria, mutta surullisina uutisina kerron, ettei kahta hobittilastamme enää ole. Kuten monet jyrsijöiden omistajat varmaan tietävät, kasvaimet vievät helposti näitä pikkuotuksia, ja niiden kanssa viettämä aika jää usein hyvinkin lyhyeksi.

Siitä pääsemmekin todella ikävällä aasinsillalla uuteen perheenlisäykseen, sillä ostettiin joskus kesän lopuilla kaksi hiirtä, koska olen jo monta vuotta niitä halunnut. Hamsterien häkki tuntui ikävän tyhjältä, ja aika oli otollinen muutenkin uusille lapsille. Löydettiin sitten kaksi sopivaa siimahäntää, Rutto ja Surma. Rutto oli ruskeankirjava (I have no idea mikä se virallinen väritys oli nimeltään) ja todella sosiaalinen otus. Surma taas puolestaan oli kokonaan musta otus, pienellä valkoisella hännänpäällä, ja toisin kuin siskonsa, kamalan ujo ja pelokas.

En koskaan kerennyt ottaa Rutosta valokuvia, koska about viikon jälkeen Rutto kuoli, mitä luultavimmin myös kasvaimeen. Ei ole aina onnea meidän perheessä, ei. Surma siis jäi joksikin aikaa yksikseen, koska ei löytynyt heti sopivaa kaveria sille. Sitten eräänä päivänä nähtiin eläinkaupassa ihana satiiniturkkinen valkoinen hiirivauva, ja eikun suorinta tietä kassalle. Ja niinpä Kalma liittyi perheeseen. -Ja kyllä, meillä on hyviä nimiä eläimille.

Valitettavasti en ole edelleenkään saanut otettua näistä lapsista kunnollisia kuvia, joten joudutte tyytymään paskoihin kännykkäkuviin. Anysways, tämä pieni neitonen on siis Kalma.

 

 Surmasta mulla ei valitettavasti ole tän parempaa kuvaa, koska se perkele on niin kamalan ujo että saa hirveän paniikkikohtauksen jos vähänkään sitä yrittää löllytellä.

Muttah, meidän perheenlisäykset ei siihen loppuneet. Meillä ei edelleenkään ole selvästi tarpeeksi iso eläintarha, joten viime Kouvolan reissulta mukaan tarttui syyrialainen hamsteripoika, Hannibal. Valtariin oli avattu uusi eläinkauppa, ja pakkohan siihen oli tutustua, ja samantien kun näin valkoisen hattarapyllyn kurkistavan pesän suulta, olin myyty. Viimeksi meikäpojalla on ihan iso hamsteri ollu joskus nappulana, ja aina välillä on tehny mieli tämmöstä karvajalkaa kotia somistuttamaan. No, nytpä sitten lähti semmoinen mukaan, ja voi että poika on ihana!

 

Luonnetta tällä riiviöllä tuntuu riittävän. Otus ei stressannu mitään, ei kotiin tulemisesta tai kovistä äänistä tai edes Keijosta, joka yritti kovasti pussailla sitä kantokopan läpi. Käsitelläkin antaa ihan mukavasti, mutta selvästi se ei herran lempipuuhaa ainakaan vielä, koska kovasti pitää kiroilla ja möykätä sitä vastaan, vaikka selvästi mikään ei ole hätänä.

Että semmosta kuuluu meidän perhe-elämään nykyisin. Uusia hiiriä olis tarkoitus hankkia lauman lisäksi joskus tässä kun sopivia ehdokkaita tulee vastaan, mutta aika näyttää sitten. Lyhyet elämänkaarethan näiden riesana ovat, eli menetyksiä tulee varmasti vielä ennen aikojaan koettua, mutta monen eläimen aikaisempana omistajana se alkaa olla se sen verran tuttua kauraa, että siihen osaa valmistautua jo etukäteen. Sellaista se elämä vaan on.

easy feeling

Ahdistuneen elämää kissojen ja teen kanssa. -Ja Suvin ja Animen :--D Suvi tuli käymään vähäks aikaa Vantaalla, ja taas on ollu kunnon nörttielämää sitten. Eilen katsottiin yhdeltä istumalta Tengen Toppa Gurren Lagann, ja voi elämä että multa on jääny yks helmimmistä sarjoista kokonaan kattomatta! Aikoinaan se vähä houkutteli, mutta koska mecha ei oo koskaan ollu oikein se mun juttu niin jätin väliin, mutta däämn onneksi heitin ennakkoluuloni mäkeen, koska awesome stuff!

Ja oooh Yupä toi mulle uhrilahjana ulkomailta tommosen coolin korun! ♥ The queen is happy. ♥

Ja arvatkaapa minkä löydön tein tossa jokunen aika sitten? Ostin ton sormuksen aikoinani ebaystä, ja vessaa eräänä päivänä siivotessani löysin sen suihkun lattiakaivosta :--D. Vähä muhineen näkönen ku kokonaan ruostunu tj. Sinne meni sekin sormus.

Ja kuten perinteisiin kuuluu, ollaan Suvin kanssa juotu varmaan päivittäin vähintään kolme kannullista teetä. Tää yks ihanuus toi mulle teekukkia lahjaks ja ollaan niitä vähä ny kokeiltu, ja mm-mm ne on hyviä! ♥